Fora Stelo on yleisesti mukava herra, tunnilla ei turhaan kuumu ja karsinassa on kiltti. Hoitajan astuessa karsinaan se ensimmäiseksi käy kaikki mahdolliset porkkanataskut läpi. Jos se saa nenäänsä porkkanan vallankumouksellisen aromin, on se loppuun asti mahdollisimman kiltti. Uusille hoitajille, tuiki tuntemattomille, se käyttäytyy siivosti paikallaan seisten, mutta jos se tuntee hoitajan, jonka tasku lemuaa porkkanalle, on se heti tekemässä juuri ja vain sitä, mistä hoitaja pitää. Jos hoitaja pitää paikoillaan seisovista hevosista, se seisoo jäykkänä kuin suolapatsas. Hoitajan pitäessä eloisista hevosista se kiinnittää koko ajan huomionsa hoitajaan ja tekee kaikkea eloisaa mutta kilttiä. Esimerkiksi hyppimisen ja pyörimisen sijasta se jaksaa haistella hoitajaa sekä hamuta sen vaatteita minne hoitajha nyt ikinä sattuu menemäänkään. Ja niin edelleen. Siksi monet Farkkufanit ovatkin yrittäneet viettää mahdollisimman paljon aikaa orin kanssa, jotta oppisivat tuntemaan sen ja toisinpäin. Yksi hoitaja onkin hommassa ihme kyllä onnistunut, ja heiluukin siitä syystä joka päivä melkoisen usein harjailemassa ja hoitamassa farkkua. Onhan siitä omistajallekin hyötyä, kun on hevosen varusteet koko ajan kiiltävinä kuin Saharan aurinko, Eikä kisojakaan ennen sitä tarvitse mitenkään kauheasti hoitaa; pyytää vain hoitajan paikalle, ja hevonen on letitetty, hoidettu ja valmiina voittamaan!
Hoitaessa Farkku on siis mukava hevonen, toimii omistajan tahdon mukaan, eikä siihen edes mitään ajatustenlukua tarvita! Hyvin vaivatonta ja hauskaa on siis tämän fwb orin hoitaminen. Asiaa ei hankaloita sekään, miten paljon hevonen vihaa pöläriä, se nimittäin tyytyy ainoastaan heiluttamaan häntäänsä ja vähän puremaan ruokakippoaan. Tosin yksi hoitaja on saanut hännästä aika pahasti naamalleen, mutta kyllä siitäkin parilla naarmulla sitten kuitenkin selvittiin. Farkku rakastaa hännän selvittämistä ja pehmeällä harjalla harjaamista. Sen voi itse asiassa nähdä sen iloisista silmistä. Vesiboxissakin se käyttäytyy siivosti, itse asiassa se rakastaa vettäkin. Moni hoitaja haluisi sitä käydä useinkin uittamassa, mutta se on valitettavasti joudutaan usein kieltämään; tämä poika on kova kauhomaan, ja saattaa, haluamatta järjestää hoitajaa pulaan, kauhoa järven toisella puolella sijaitsevalle saarelle. Sinne se usein menee laiduntamaan, eikä siinä mitään, hoitajalle saattaa vaan olla hiukan kiusallista odottaa, kun rakas hoitopolle ahmii itsensä noin kahdessa tunnissa täyteen; saarella kun ei ole muuta tekemistä tai asiaa, kuin ruoho, ruoho ja ruoho. Niin, ja tietenkin viljaa, mutta siitä hoitaja ei koostu kyllä juurikaan mitään, Saarelle on kyllä suunnitteilla kirsikkapuumetsä, jolloin hoitaja saa vaivatta lähteä pienelle uittoretkelle. Kavioita ottaessa Farkku käyttäytyy siivosti, joskus vain kärpäsen iskiessä saattaa potkaista kaviolla johonkin suuntaan. Kolme kertaa on kavio osunut jotain viatonta hoitajaa naamaan (kerran myös vatsaan), mutta siitäkin onneksi selvittiin vaivaisen parin kuukauden hermolomalla. Eipä ole sen jälkeen niitä hoitajia tämän orin karsinasta löytynyt.
Ratsastaessa Farkku menee eteen varsin siivosti, eikä vähästä säiky taikka pelästy. Se kunnioittaa muita hevosia, eikä ryntäile niiden perään, kuten monet tallimme hevoset. Muut saavatkin hyökkäillä sen perään näännyksiin asti, sillä tämä orihan ei vähästä säikähdä. Farkku menee pyydettäessä aina perään annossa, ja tottelee ratsastajan apuja. Aloittelijoita ori ei liiemmin kunnioita, pukittelee ja ryntäilee joka suuntaan, ei tottele apuja ja käyttäytyy muutenkin tyrannin tavoin. Ratsastuksenopettaja joutuukin yleensä vaihtamaan alkeiskurssilaiselle uuden hevosen. Ja miksi Farkkua sitten käytetään tunneilla, siihen on ärsyttävän yksinkertainen syy; joskus se on kiva kiltti poni, joskus taas ei. Tunnin jälkeen Farkku on yleensä todella hikinen, ratsastuksen tasosta tietenkin riippuen, sillä sen satula on jostain syystä sille todella hiostava. Ennen hikien pois pesemistä on kylläkin suositeltavaa harjata ja ottaa kaviot, jos ei seuraavana päivänä halua omistajan raivoja niskoihinsa. Kamppeiden paikoilleen vieminen on myöskin suositeltavaa. Maastoretkiä kannattaa myöskin jokaisen kokeilla, se on nimittäin huvittavaa seurata, kun aina niin urhea hevonen säikkyy lehteäkin. Onneksi säikkyminen tunnetaan myöskin nimellä laukkapyrähdys, eikä sekoamiskohtaus & pukkilaukkaa metsän läpi ja takaisin. Farkku on helposti hallittava ja osaava hevonen, aivan äitinsä tavoin. Amppiksen ollessa tunnilla Farkku kuitenkin valitettavasti riistäytyy täysin käsistä, eikä äitiä ihaillessaan jaksa kuunnella sen enempää apuja kenenkään kanssa. Luottamussiteet ovat hyödyksi myös ratsastamassa, eikä niitä ole kyllä oikeastaan koskaan liikaa.
