Amppis on sisältään mukava ja kiva pikku polleroinen. Se on saavuttanut monen suosion. Siltikin se on täydellinen pallero vain sille, johon on tottunut, ja jonka kanssa on kokenut kisojen möykyt ja kolopahaset - voittoja ja iloja unohtamatta!
Rastastaessa ratsastajan onni riippuu suurimmaksi osaksi Amppiksen mielialasta. Jos Amppis on hyvällä mielellä, ja muutenkin viimeisen viikon aikana piloille hemmoteltu, saa siltä odottaa mitä vain - tamma tekee kaiken oikein ja miten vain ikinä haluat! Jos taas viimeinen kuukausi on ollut sekasortoa, on Amppiksen pää vähän pyörällä ja sekaisin, eikä se oikein osaa keskittyä suorituksiinsa - menee vain miten sattuu ja miettii maailman menoja. Hermostuneena Amppiksella on myöskin hyvin jäykät ja pomppivat, epämukavat askeleet, mutta kun se on iloinen, on askeleet kadehdittavan tasaiset ja liitävät. Jos Amppista osaa käsitellä oikein, on siltä odotettavissa varsin hienoakin menestystä - nyt ja jatkossakin! Amppis vetää radan yleensä täysillä, eikä anna outojen valoilmiöiden, äänien sun muun taustahälyn häiritä täydellistä suoritustaan. Siltikin paikalta pois taluttaessa se pelkää melkein kaikkea, pienestä hiirestä uudelleen maalattuun maneesiin asti.
Hoitaessa Amppis on ihan mukava, rennonrauhallinen perusheppa. Se ei vähästä säiky uusia hoitovälineitä, vaikka vanhat kamat ovatkin säilyneet sillä huomattavan kauan. Ainut, mikä saattaa hermostuttaa sitä karsinassa, on mahdollisesti viereisessä karsinassa elämöivä ori - tammoista tai ruunista se ei juurikaan välitä. Kavioiden otto, pölärillä harjaaminen tai mikä vain hoitokonsti ei sitä hetkauta, se vain seisoo paikoillaan ja hamuaa heinää jostain turpeen seasta. Tammaa ei edes kannata sitoa seinään tai muualle, sillä se on tottunut seisomaan vapaana, ja saattaisi potkaisulla ilmaisten ihmetellä tätä uutta ilmiötä. Muutenkin silloin riimunnaru pitäisi jättää hyvin löysälle, että se saisi hamuilla heiniä maasta, sillä jos Amppiksellä ei ole mitään tekemistä, siitä tulee hermostunut ja epäilevä - koettu on niin monen monta kertaa, kun joku aloittelija on sekoittanut hevosensa, ja mennyt laittamaan Amppista kuntoon. Laitumella Amppis ei riehu tai muutenkaan häiriköi, mutta silti se täytyy laittaa aina yksin tarhaan, sillä siihen se on tottunut varsasta asti, ja saattaa aloittaa tappeluita, jos joku muu ahtautuu sen tarhaan, jossa se on viettänyt hyvät ja huonot päivät alkujen alusta asti.
Kisoissa&matkoilla Amppis on varuillaan ja säikky aina alussa, mutta totuttuaan kisaympäristöön se rauhoittuu, joka onneksi tapahtuu aina ennen sen vuoroa. Loppuun voiton jälkeen Amppiksella on ollut tapana vetää kunniakierros, siitä rutiinista se ei pysty päästämään irti - vaikka ratsastajat ovat sitä kuinka yrittäneet. Trailereista Amppis ei mitenkään erityisesti pidä, mutta kiltisti se siellä seisoo, tottumuksesta johtuen varmaankin. Paparazzin saapuessa Amppis ottaa vaistomaisesti hyvin ryhdikkään posé-asennon, ihan vain siksi, ettei kuvaaja siirtyisi seuraavan hevosen kimppuun. Tästä syystä tamman ympärille onkin yleensä kerääntynyt melkoinen salamavalorinki, mutta onneksi Amppis on niin tottunut salamalla kuvaamiseen, ettei pelästyisi sitä enää missään tilanteessa. Amppis rakastaa rapsutteluja, siispä jos näet tämän joskus jossain kisoissa, älä pelkää tulla vähän kihnuttamaan sä'än kohdalta, ei se silloin pure!
ai kylään? eka sun kyl pitää tietää vähän mun perheest...
i. The calm before the storm
ii. Too fast for me
ie. Burrow
e. Koninklijk
ei. дайте ми
ee. Iets
The calm before the storm, Amppiksen isä, on villi ja viekas nuori ori. Sillä on kisattu esteillä GP-tasoakin, mutta nykyään sillä ei edes kisata, koska erään matkan jälkeen sen jalka alkoi voida huonosti, ja lopettamisen sijasta orin kisausura katkaistiin. Karsinassa ori käyttäytyy kohtalaisen hyvin, joskus vain vähän potkii. Perusheppa siis on, ehkä vähän ylimielinen ja hermoheikko. Jälkeläisiä tällä orilla ehti ennen eläkettään olla yhteensä 72 kappaletta, ei siis ihan mikään mitätön otus.
Koninkljik, Amppiksen emä, on pääasiassa hyvin ylimielinen hevonen, mutta joskus ihan mukava polle. Sillä ei ole suurtakaan kisauraa takana, mutta jälkeläisiä kohtuullisen paljon. Tamma on jalostettu hienosta ja laadukkaasta suvusta, kaikki vain ihmettelevät aina, miksei se lainkaan menesty. Hoidettaessa tamma on muuten kiltti ja kiva, mutta vesiboxissa ihmeen närkästynyt ja ärsyyntynyt. Tamma ehti varsoa ainoastaan 2 varsaa, joista toinen on Amerikassa, ja toinen meillä täällä näin. Eli siis hieno hevonen, jonka lahjoja ei ole täydellisesti hyödynnetty.
Too fast for me, Amppiksen isän isä, on laiska ori, oikea syöppö. Ratsastaessa se saa joskus oikeita onnentuulahduksia, jolloin se menee ihailtavan nopeasti, mutta jos siihen ei kunnolla saa otetta, on se laiska kun mikäkihä mato. Aloittelijoilla se jää vaan yksinkertaisesti pyörimään kentän keskelle, eikä mene lainkaan eteen. Hevosella paljon menneet ovat taas tottuneet sen metkuihin, ja oppineet niistä, miten se käyttäytyy. Ori on jalosukuinen, mutta silti älyttömän laiska ja syöppö. Karsinassa se ei muuten jekkuile, vähän vain yrittää näykkiä - luultavasti syödäkseen. Eikä se mitään tee, jos sillä on kunnon muonat edessä. Ori tuotiin Eestistä, ja se ehti saada jälkeläisiä ainoastaan 13 kappaletta. Oikea, jalosukuinen pullaponi siis.
Burrow, Amppiksen isän emä, omaa hyvin erilaisia päiviä. Toisena päivänä se on iloinen, elämänhaluinen ja pirteä, toisena taas nyrpeä ja laiska kuin mikä. Koulu-ura on sillä jäänyt jo monta vuotta sitten taakse, nykyään tamma viettää leppoisia lomapäiviä laitumilla. Uransa aikana se oli varsinainen koulutykki, voitti aina kaikki kilpailut, ja menestyi laatiksessakin erinomaisesti. Burrowin suku ei ole mikään loistava, mutta kyllä sieltäkin laadukkaita hevosia löytyy. Karsinassa Burrow on kadehdittavan rauhallinen, mutta kiinnittää silti huomiota hoitajaan hamuamalla pipojen tupsuja jne. Tuotu Amerikasta, jälkeläisiä ainoastaan Amppis. Mukava tamma.
дайте ми, Amppiksen emän isä, oli ulkomaalainen, meille suomalaisille tuiki tuntematon, mutta omassa maassaan hyvin paljon suosiota kerännyt ori. Ennen kuolemaansa se ehti saavuttaa mielettömän uran sekä koulu- että esteradoilla, mutta silti toimi myös aivan tavallisen ratsastuskoulun tuntipollena. Ei ihmekään, sillä sitä oli aivan mielettömän helppo ohjata eteen ilman konnuuksia, ja karsinassakin ori oli kiltti kuin mikä. Kuolemaansa ennen se ehdittiin ruunata, sillä vanhuuden iskiessä tuli myös yllättävä arkuus, ja sen myötä orin luonne muuttui hyvin epäileväksi ja villiksi. Ennen ruunaustaan se ehti jättää jälkeensä 47 varsaa, joista 31 on tunnettuja kisatykkejä. Nykyään ruuna viettää lepoisia lomapäiviä siellä, missä niityn ruoho on kosteampaa.
Iets, Amppiksen emän emä, on mukavan leppoisa ja rauhallinen tamma. Se ei ole kovinkaan menestynyt missään lajeissa, mutta kyllä siitä tunnettu on tullut. Kisoissa se kyllä kilpailee, erityisesti esteillä, muttei useinkaan sijoitu, syynä tamman hitaus. Muuten se kyllä menee täydellisen puhtaan radan - aina. Karsinassa kuulemma ihan mukava, joskus vaan saattaa pelästyä jotain hyvin epäilyttävää ja hypätä pystyyn. Jälkeläisiä se on varsonut 5, joista 2 ja Amppis ovat menestyneitä hevosia, loput puskaheppoja. Tamman ennustetaan kuolevan tänä vuonna valitettavan jalkavamman takia, kaikki me pidämme siis hevosten kanssa peukkuja sille!
miss hevos '09
kattokaa, mä valmennun!
Esteet - 140cm - Wetched
Amppis vaikutti tänään kovin virkeältä, mikä omistajan mukaan enteili hienoja suorituksia ja keskittymistä sekä tarmokkuutta. Tamman tempo oli alusta asti hyvin tasainen. Ratsukon lämmitellessä itsenäisesti asetusta ja esteistuntaa pystytin neljän esteen jumppasarjan pitkälle sivulle. Amppis oli halukas ja toimi hyvin. Muista antaa reilusti kättä, jumpassa ratsastajan ei juurikaan mitään tarvitse tehdä; pidä vauhti yllä, anna hevoselle tilaa hypätä ja pidä se sarjalla. Nostimme esteitä pikkuhiljaa ja kun esteet olivat 70 cm korkuisia harvensimme sarjaa ja ripottelimme pienen radan maneesiin. Amppis on rauhallinen ja tasainen eikä valittamista meiningistä kyllä löytynyt, hyvä!
Esteet - 60-70 cm - Zofy
Tamma oli aika hermostunut kentälle astellessaan. Se pomppi joka suuntaan. Niimpä ensin ratsastit sitä rennoksi ja kuulolle. Tässä ei kestänyt kauaa, sillä Amppis huomasi että rentona on paljon mukavempaa. Yksittäiset esteet sujuivat hienosti ja Amppis kuunteli sinua hyvin, mutta rataa kun hypättiin niin tamma olikin aika pommi. Se painoi niin lujaa kun jaloistaan pääsi, sitten otimme mukaan voltit ja tamman keskittymiskyky palasi ja lopuksi rata sujui jo aika mallikkaasti ilman voltteja, muutama este tuli alas hevosen huolimattomuudesta. Paljon ratatreenejä, joissa otat tamman kuulolle ja teet voltteja ja siirtymisiä. Hyppykohdat olivat mainioita!
siis häh, mullako pentui?!
Ampparini on siis vihdoin siitoskäytössä, rohkeasti vain viekusta kyselemään 8) Ja kannattaa olla nopea, sillä ei mee kauaa, kunnes tää tamma pääsee eläkkeelle ;)
kato ku mä oon tullu tänne, ni teil muil ei kyl oo mahiksii!
