Ladosta talliksi

PARI vuotta takaperin huomasin päätyneeni pienelle tontille, jonka pihapiiriin kuului kaksi punaiseksi maalattua rakennusta: pieni pirtti ja lato, jonka katto oli pahasti notkolla. Tuijotin rakennuksia miettien, olinko tosiaan aikeissa ostaa tontin ja sen ympärille levittäytyvät maat. Ajatusteni taustalla kuulin pienen taustavireen vierestäni, nimittäin lyhytviiksisen myyntimiehen tasaisen jaarituksen. "Pihapiirin ympäriltä löytyy paljon hyvää metsää ja peltoja," myyjä vakuutti minulle ja selitti, hevosmaailmasta täysin mitään ymmärtämätön mies, että alue tarjoaisi erinomaiset puitteet tallille. Mies selitti innoissaan talon historiaa ja kertoi, että rakennukset oltiin alun perin rakennettu 50-luvulla. Kotiaan niissä oli pitänyt pieni maanviljelijäperhe. Ennen pitkää kaikki lapset olivat kuitenkin kuulleet kaupungin kutsun ja lähteneet tilalta. Myöhemmin myös vanhemmat olivat suunnistaneet lasten perässä viettämään leppoisaa vanhuutta kaupungin sykkeeseen. Tila oli ollut tyhjillään jo useamman vuoden ja siksi hieman huonossa kunnossa (myyjä tosin vakuutti että kerros, tai ehkä kaksi kerrosta maalia ja tila olisi kuin uusi). Tunisin itseni hivenen uhkarohkeaksi, mutta kaupat lyötiin lukkoon Maalaismaiseman soidessa takaraivossani taustamusiikkina, ja olin varma, että olin juuri tehnyt elämäni kaupat.


KÄVI ilmi, että tilalla riitti paljon remontoitavaa, oikestaan jopa paljon enemmän kuin olin osannut odottaa. Ensimmäinen operaatio oli kunnostaa (tai ehkä pikemminkin jälleenrakentaa) lato toimivaksi ja elinkelpoiseksi talliksi, mutta sen lisäksi tarvittiin laitumia, kenttä, päärakennuksen korjausta ja paljon muuta. Aikaa vierähtikin odotettua kauemmin ennen kuin ensimmäinenkään kaviollinen astui talliin, mutta jälkeenpäin ajateltuna perusteellinen - ja myös perusteellisesti kukkaron tyjentänyt - remontti kannatti. Talli on nykyään täysin toimiva kuuden (6) karsinan ja yhden (1) vesikarsinan yksikkö, josta löytyy myös rehuhuone sekä yhdistetty satulahuone - ja jopa pieni toimisto (jossa tosin kissa on vallan kahvassa). Tallilta löytyy myös kaksi (2) suurikokoista tarhaa joita käytämme kesäisin myös niin sanottuina "pikkulaitumina". Toisessa tarhassa on myös vastarakennettu pihatto. Tallin takaa lähtevä kinttupolku johtaa suurelle laitumelle pienen kuusikon lävitse, ja sekä tarhoissa että laitumella on tukevat, valkoisiksi maalatut lauta-aidat joista ei ole ainakaan toistaiseksi mikään kaivioeläin tullut läpi. Meiltä löytyy myös pellon reunaan rakennettu, aidattu pieni kenttä koulu- ja esteratsastuksen harjoitteluun - tosin estekalusto on melko heikonpuoleinen, mutta kyllä niistä muutaman hyvän pystyn ja okserin saa koottua.

Tutustu talliin pohjapiirroksen avulla | Entä minkälaista porukkaa täällä on?

Päiväjärjestys 06.30 - hyvät huomenet ja aamuheinät 08.00 - hevoset ulkoilemaan tarkastettuina ja loimitettuina 08.30 - aloitetaan karsinoiden putsaus 11.30 - aamupäivän ruoat ja -heinät hevosille (ulos sään salliessa) 16.00 - iltapäivän ruoat ja -heinät hevosille (ulos sään salliessa) 18.00 - hevoset sisään 20.00 - iltaheinät ja hyvät yöt

SEN, mitä häviämme muille estekalustossa, otamme takaisin maastoissa. Meiltä löytyy useita erimittaisia maastoreittejä ja -polkuja joilla on hyvä samoilla vaikka useamman tunnin kestävän vaelluksen verran. Lisäksi reittien varrella on paljon mainioita laukkapeltoja, joilla ei viljellä enää, tehokkaita ylä- ja alamäkiä sekä tietenkin kunnon laukkasuora. Sieltä täältä löytyy myös muutamia luonnonesteitä. Useimmat naapurimme antavat meidän ratsastaa metsisiensä läpi ehdolla, että seuraamme polkuja ja jätämme metsät muuten rauhaan. Yksi tämän etuoikeuden mukanaan tuoma reittivaihtoehto on noin puolitoistatuntinen (suuntaansa) reitti, jota pitkin pääsee pienelle, matalalle järvelle jolla on myös uittomahdollisuus.
Koristekuvien © HL, 8374568@N07/ / CC BY 2.0, Thowra_uk / CC BY-NC-ND 2.0
Ulkoasun kuvat © linkki ja MJ | Webdesign © annabella 2010