Järkisyy
Kuvien © MJ
|
Harmaantunut ja äkeä. Kaksi sanaa, jotka tuovat useimmille mieleen vanhan keppiin nojaavan mutta yllättävän reippaasti rähisevän vanhan miehen, mutta Huopamaan talliporukka liittää edellä mainitut adjektiivit välittömästi Ryyniin. Reilusti kahdenkymmenen vuoden iän ohittanut liinaharja on äksynpuoleinen eikä ota ihmisiä avosylin vastaan. Jos ruuna pääsee niskan päälle, sen kanssa toimimisesta tulee ikävää, mutta kun Ryyni ymmärtää, kuka on pomo, voi sen kanssa alkaa rakentaa ystävyyttä, sillä pohjimmiltaan Ryynissä on sitä jotain mahtavaa, kun sen oppii tuntemaan. Liinakko osoittaa oman kantansa selkeästi, ja jos ihminen ei ilmaise, onko se oikein vai väärin, tekee Ryyni aivan oman mielensä mukaan. Hurjan pelottavaa esittävä ruuna kuvittelee olevansa kamala pahoine tapoineen, jotka kuitenkin rajoittuvat seinien potkiskeluun ja satunnaisiin näykkäyksiin.
Saapuessasi Ryynin karsinaan pölyharja kädessä valmiina harjaamaan sen turkista irti niin pölyn kuin likapaakutkin, saat todennäköisesti vastaasi epäluuloisen luimistuksen. Rauhallisella etenemisellä ja hiljaisella puheella pääsee jo pitkälle, mutta Ryyniä pitää osata myös komentaa napakasti tarpeen vaatiessa. Liinakko nauttii harjaamisesta, mutta tämä höppänä täytyy saada tajuamaan se itse. Mukava kyhnytys otsaan, muutama pehmeä harjanveto ja siinä alkavat paatuneen kiukkupussinkin korvat lerpottaa sivullepäin tyytyväisyydestä.
Ryynin varustamisessa jos jossain luonne punnitaan - kiukutteleva ja kellertävät hampaansa tiukasti yhteen purevan ruunan käsittely on aivan oma lukunsa. Pelkkä komentaminen ei riitä, silä Ryynille ei sovi ihmisen kannalta simppeli järjestely, jossa satula vain jysäytetään sen selkään. Ehei, ihmisen pitää olla rauhallinen mutta päättäväinen - siinä pähkinä purtavaksi paatuneimmallekin hevosihmiselle.
Ratsastja selässä, jalustimet jaloissa, vyö kiristetty - vaan mitäs sitten? Vuosien tuoman kankeuden vuoksi Ryyni tarvitsee huolellisen alkuverryttelyn, paljon pehmeitä, kiemuraisia teitä ja hiljalleen tapahtuvaa taivuttelua, kas sillä sen vanhakin nuortuu. Ryyni ei ole mikään koulutaituri, mutta ainakin selässä on mukava mennä, sillä ruunalla on mukavat askellajit ja se on suhteellisen yhteistyöhaluinen. Ryyni on vähän kova suustaan, mutta se ei tarkoita sitä, että se tarvitsee voimakkaamman kuolaintuntuman, joka tosiasiassa vain pahentaa asiaa. Laukatessa Ryyni innostuu yleensä vähän liikaakin ja tahtoo mennä kovaa - samoin myös esteradalla, jonne liinakko ei tosin enää kovin usein pääse näyttämään esimerkkiä ralliajosta. Ruuna hyppää kivasti, mutta siihen se sitten jääkin. Aivan oma lukunsa on maastoilu, joka on Ryynin suuri rakkaus. Mikä sen ihanampaa kuin mennä ilman satulaa reipasta laukkaa talvisessa maisemassa tai kesähelteellä - noinkohan on, että siitä se Ryyni aina haaveilee?
|
Ryynin kuulumiset
21.08.2010 - Lievää jäykkyyttä ilmassa
Eläinlääkäriasema Alegren eläinlääkäri tarkisti ruunapapparaisen ja Ryyni on muuten terve kuin pukki, mutta pientä tai vähän suurempaakin jäykkyyttä löytyi ruunan lihaksista, joten aloitamme hierontakäynnit. Lisäksi Ryyni rupeaa saamaan vanhoille hevosille tarkoitettua kivennäis- ja vitamiinilisää.
Ulkoasun koodauksen © Scilla | Ulkoasussa olevan kuvan © HM